Kosketuksen voima
27.8.2018
Taltuta apinamieli meditaatiolla!
7.11.2018
Show all

Homeless person 1998

Kalifornian auringon ruskettama iho, omaisuus yhdessä matkalaukussa ja vihreässä paperikassissa. Toisella puolella maapalloa, taskussa rypistynyt dollarin seteli ja kasvoilla iloinen hymy.

Katselen vanhaa valokuvaa au-pair vuodelta Kaliforniasta vuonna 1998. Olin kirjoittanut kuvan taakse ”Homeless person”.  Ja tottahan se oli. Istuin kadunkulmassa San Franciscossa, ystäväni auton vieressä ja olin menossa hänen luokseen hetkeksi majailemaan, ennen kun löytäisin uuden lastenhoitoapua tarvitsevan isäntäperheen. Elämää hetkessä, vailla huolen häivää. Kaikesta aina selviää, positiivisella asenteella ja rohkealla uskolla, näin silloin mietin. Mikään ei ole pysyvää, ei edes ne ongelmat ja murheet mihin elämä meitä välillä kuljetttaa.

Löysin vanhan valokuvan sattumalta viime vuoden keväänä, siivotessani varaston pahvilaatikoita, joihin oli pakkautunut monenlaista tavaraa ja muistoa vuosien varrelta.  Samaan aikaa kävin epävarmana läpi ajatusta, perustanko yritykseni vai en. Olin ollut useamman kuukauden työttömänä (satunnaisia keikkatöitä lukuunottamatta) ja Yoga Feenixiä olin suunnitellut jo pitkään. Haaveillut, ideoinut, tehnyt suunnitelmia, laskelmia ja unelmoinut itseni näköisestä elämästä.

Suurin huoleni oli taloudellisen riskin ottaminen. Saanko asiakkaita, löydänkö toimitiloja ja työllistänkö liikeidealla itseni – joogaa ja työhyvinvointipalveluja tarjoavana yrityksenä. Olin äärettömän kiitollinen löytäessäni vanhan valokuvan. Monet muistot tulivat mieleeni, mutta myös vahva usko siihen, että selvisin silloinkin hetkellisestä asunnottomuudesta ja työttömyydestä. En omistanut edes paluulippua Suomeen ja kuitenkin asennoidun tilanteeseen ”nuoruuden hulluudella” ja osasin ottaa asian hymyssä suin. Mitä ikinä elämä tuokaan eteen, murheita, huolia, menetyksiä tai surua. Kaikesta pääsee aina eteenpäin. Kaikki muuttuu aina aikanaan ja on täysin turhaa murehtia tai pelätä huomista. Tärkeintä elämässä on tämä hetki. Vain siihen voit vaikuttaa.

Lopulta löysin uuden isäntäperheen ja asuin Kaliforniassa vielä puolisen vuotta, ennen paluutani Suomeen. Eli kaikki lopulta järjestyi hyvin vuonna 1998. Keväisestä epävarmuudesta huolimatta uskalsin onneksi ottaa rohkean askelen yrittäjyyden polulle ja Yoga Feenix näki päivänvalon marraskuussa 2017. Vanha valokuva on ollut siitä asti jääkaappini ovessa. Se muistuttaa päivittäin olemaan kiitollinen ja rohkea. Olemaan kiitolllinen siitä, että jääkaapissa on ruokaa ja katto on pään päällä. Olemaan rohkea jokaisena päivänä ja muistaa, että elämä kantaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *